夢で会おうぜー

Tulin ilmoittamaan surukseni, että en jäänyt Japaniin heinäkuun ensimmäisenä (vaikka mieli kovasti tekikin), enkä loppu lomani aikana hukkunut niin kuin pieru saharaan, vaikka olisi kyllä kovasti mieli tehnyt. Heinäkuu meni kotona sohvalla istuessa, välillä nukkuessa ja tyhjää tv-ruutua tuijjottaessa. Se on jännä, kun kulttuurishokki kehkeytyy helpommin Suomeen palattaessa kuin matkalle lähtiessä. Välillä mietinkin tuntikausia laiskanlinnassani, että mitä ihmettä olen oikein tekemässä. Missä ovat kaikki ihmiset joihin juuri ystävystyin, miksi ulkona ei pamahda säkkipimeys kasin ja puol ysin välissä illalla, ja miksi kaupat eivät ole auki 24/7? Tuntuu kuin olisi ollut koomassa. Parin viikon jälkeen kuitenkin totuin valoisiin öihin ja valkoisiin ihmisiin. Autoin isää rakennuksilla, täytin pyöreitä vuosia, kävin Animeconissa ja Tampereella + vietin kivaa aikaa porukoitten kanssa (*´3`)

 Koulu alkoi elokuun alussa ja tällä hetkellä voin sanoa taas olevani melkein Järvenpääläinen. Koulussa on onneksi yhtä kivaa  kuin viimekin vuonna! Vielä kun japanin kielen tunnit jatkuisivat opistolla, niin päästäisiin tässä syksyssäkin itse asiaan ;p Ja veikatkaapas, alkaako jo seuraava työssäoppiminen lokakuun alussa? Olen jo hakenut muutamiin paikkoihin, ja voisin vihjailla, että japanilaisilla on näissäkin hommissa jotenkin näppinsä pelissä :~D Vielä kun oikeasti onnaisi jonkun työn kohdalla, niin olisin oikeasti iloinen!

 Minulla on kuitenkin vielä Japanin reissusta jakamatta monta (sataa) kuvaa, reissua, tarinaa ja kulinaristista kokemusta, että tämä blogi ei suinkaan päättynyt kesäkuun 2012 alkuun. Palaan seuraavassa postauksessani heti Yamaguchin jälkeiseen aikaan ja kerron mitä tapahtuikaan noina hurjina vapaapäivinä, jolloin kävin mm. puhumassa radiossa, heittämässä 24h tripin Tokyo Disneylandiin, checkaamassa Tokyo Sky Treen ja viettämässä iltaa paikallisten nuorten tapaan ;p

Jos kuitenkin tahdotte tietää mitä teen reaaliajassa, niin innostuin taas päivittelemään Twitteriäni uuden kännykäni myötä, http://twitter.com/jagaim0 . See ya soon ;d

Yamaguchi!

Pitkä postaus tauko, gomen ne (*o*;; Viime viikolla käväsin Yamaguchissa kattomassa parin vuoden takasia maisemia ja ihmisiä, ja sanonpahan vaan, että oli taas tekemisen arvonen trippi! Lippujen ostaminen shinkanseniin toisaalta kirpas vähäsen, en edes viitsi kirjottaa tähän paljonko liput maksoivat, mutta ei onneksi kaduta yhtään. 

Viikonloppuni kuvina, douzooooooo-

Pallokalaa!

Tulipahan ainakin syötyä 8 )

Oon jotenkin oppinut sille asenteelle, että kerranhan sitä vain eletään. Mm. ostan aina kaiken mikä ei ole mitään turhaa, ja jonka oikeasti tarvitsen. Oon täällä myös jotenkin paljon vapautuneemmin kuin Suomessa; oon saanu näitten 3 kuukauden aikana varmaan 30 uutta kaveria ja puhunu vaikka kenenkä kanssa asioista, joita Suomessa en tule edes ajatelleeksi. Tässä kulttuurissa ja ihmisissä on vaan sitä jotakin mystisyyttä, josta tykkään ja kovasti. Varsinkin sen jälkeen, kun pääsee siihen mystisyyteen sisään. Ihmisissä elää enemmän pikkulasta ja ulospäin näkyvää elämäniloakin kuin suomalaisissa, mutta kaikesta huolimatta normaalit ongelmat ovat ihan samanlaisia kuin muuallakin.
Luin joskus jonkun japanilaisen miehen kirjoittamaa tekstiä, jossa juuri pohdittiin mitä "japanilainen kulttuuri" on. Onko se vain kimonoita, teeseremonioita, raakaa kalaa ja shintolaisuutta ? Mies ei ollut ikinä pitänyt kimonoa päällään (tietenkään), ei tiedä mitään teeseremoniasta, ei tykkää liiemmin raa'asta kalasta eikä ole shintolainenkaan. Mutta aito japanilainen hän kuitenkin on. En tiedä tajuatteko miehen ja minun pointtia tässä, mutta tykkään melkein enemmän tästä ei-päälle-päin-näkyvästä "kulttuurista", kuin siitä mitä länsimaalaisten silmissä japanilaisuus on.

nagoyahh

Kävin viime sunnuntaina miittaamassa kaveria Nagoyassa. Hamamatsusta Nagoyaan ei ole kauhen pitkä matka, ja täältä hotelliltakin minulla meni (kaikki pyörämatkat yms mukaan lukien!) Nagoyan päärautatieasemalle vain vajaa 2 tuntia. Maksoikin jopa hurjat 18e. Pisti miettimään, miksi en ole aikaisemmin vain hypännyt junaan ja käynyt Nagoyassa Hamamatsun sijaan....

Olin sopinut Kotaroun kanssa, että miittaamme asemalla ja käymme katsomassa Nagoyan linnan ja Atsuta jinguun (shintolainen pyhäkkö). Kotarou tahtoi myös kovasti syödä Nagoyalaista herkkua, hitsumabushia. Sunnuntaiksi sattuikin sitten aivan luonnottoman hyvä keli; tuuli kevyesti, oli täysin pilvetöntä ja kosteus ei ollut jostain syystä huipussansa. Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa!

Linna oli ulkoa todella mahtava näky. Korkeutta oli 14 kerroksisen kerrostalon verran ja historiaakin riitti aina 1500-luvulle saakka. Linnan sisälle on laitettu esille erilaisia vanhoja esineitä vanhoista katanoista (miekka) paperiseiniin. 

Ylimmästä kerroksesta näki horisonttiin asti jatkuvan talovyöryn, jota tuntui oikeasti jatkuvan loputtomiin. Ja minulta kun aina täällä kysytään, asunko Suomessa isossa kaupungissa......

 Linnalta jatkettiin Atsuta jinguulle.

Jättiläismäisiä torii-portteja oli monia!

Legendan mukaan Atsutassa säilytetään pyhää Kusanagi-miekkaa ja miekan merkitys japanilaisessa historiassa on sama kuin englantilaisille on Excaliburilla. Kusanagi-miekka on yksi Japanin kolmesta pyhästä aarteesta, joista totta puhuakseni en ollut aikaisemmin kuullutkaan.

Ja siellä viinakset säilössä! Pistää miettimään, minkälainen juomakulttuuri pyhäköissä on ollut aikojen saatossa; pyörivätkö shintopapit päättöminä humalassa ympäriinsä, vai kenellekkä viinat olivatkaan säilössä:D

Pyhäkön lähellä sijaitsi hitsumabushistaan kuuluisa ravintola, jonne me suunnattiin vatsat kurnien ja kielet pitkällä!

Hitsumabushi on ankeriasta riisipedillä, jolle on aikojen kuluessa muotoutunut oma "syömistapansa". Ruoka jaetaan neljään osaan ja yksi neljännes kerrallaan nostetaan erilliseen kuppiin. Ensimmäinen kupillinen syödään paljaaksi ilmaan mitään lisäyksiä. Seuraava neljännes syödään kevätsipulin, wasabin ja merilevän kanssa. Kolmas annos on samanlainen kuin toinen, mutta ruokaan kaadetaan päälle vielä vihreää teetä, ochaa. Viimeisen neljänneksen saakin syödä sitten niin kuin tahtoo!

Ja ai että oli muuten hyvvää!
Vatsat pinkeinä kävelimme takaisiin Atsutalle ja istuttiin pyhäkköalueella pari tuntia vain juttelemassa. 

Ilalla täytyi palata takaisin Nagoyan asemalle ja junani takaisin kotiin lähti vähän ennen kahdeksaa. Kuvassa maailman korkein rautatierakennus, eli Nagoyan päärautatieasema!

Päivä meni aivan liian nopeasti ja oli melkein surullista palata takaisin hotellille. Kuitenkin kun astuin takaisin tähän pieneen huoneeseeni, tuntui, että palasin kotiin.
Jos kenelläkään on ikinä mahdollisuutta tehdä edes päivän rundi Nagoyaan, niin linna, pyhäkkö ja hitsumabushi ovat mielestäni jotain, mitä kannattaa Nagoyassa kokea. Reissu oli todellakin tekemisen arvoinen! 

Viimeisenä kuva Nagoyan linnan delfiinistä ja matkaseurastani. Oli ihan hyvät fiilikset kävellä seurassa, joka oli kuin suoraan jostain muotilehdestä:D Okei ehkei siitä sen enempää.

Perjantaina onkin sitten suuntana vanha,  rakas Yamaguchi. Lähden nimittäin käymään ensimmäisen hostperheeni luona. On jotenkin todella haikeaa palata sinne ja nähdä kaikki ne ihmiset, joiden näkemistä on odottanut siitä päivästä lähtien kun viimeksi lähdin 2 vuotta sitten Shin-Yamaguchin asemalta kohti Osakaa, lentokenttää ja Suomea. Olenko oikeasti palaamassa takaisin? Tiedostan kuitenkin jo ihan oman mieleni hyvinvoinnin kannalta, että kaikki asiat ovat varmasti sielläkin muuttuneet; tuttuni ovat menneet naimisiin, toiset saaneet lapsia, toiset muuttaneet muualle Japaniin koulun tai töiden perässä ja lista jatkuu. Ennen kaikkea uskon kuitenkin, että jos joku on muuttunut niin mieleltään kuin ajatusmaailmaan, olen se minä itse.

hauki-chaaaan

Lopetin ravintolassa syönkentelyn viime keskiviikkona, josta taisinkin jo jossain edellisissä postauksista mainita. Lauantaina minusta tuli siis virallisesti hauki-chan (hauki -> hausuki -> hausukiipingu -> housekeeping), eli alotin hommat kerroksilla!
Huoneiden siivoaminen ei sinänsä kauheasti poikkea Suomesta, mutta eroja toki löytyy. Esimerkiksi Suomessa (useimmiten) yksi henkilö siivoaa aina kokonaisen huoneen lattiasta kattoon; tekee sängyt, pesee vessan, imuroi, pyyhkii pölyt, hakee uudet pyyhkeet jne. Täällä työporukka on jaettu jokaiselle kerrokselle pieniin ryhmiin. Yksi henkilö imuroi kaikki huoneet, toinen kerää roskat, 2 ihmistä tekee sängyt yhdessä, yksi pesee kaikki vessat ja lista jatkuu! Oon tähän mennessä keränny aina kaikki roskat, pessyt huoneissa olevat astiat, tehny "loppuviimeistelyn (pyyhkinyt pölyt, sulkenu ikkunat, järjestelly sisätossut jne)" ja tehny yhessä kerroksessa sänkyjäki! Huoneiden siivousta on aina klo 9-13 tai klo10-14, jonka jälkeen ruokatauko ja takaisin töihin vielä kolmeksi tunniksi. Koska kaikki huoneet on jo siivottu tietenkin päivällä, taittelen pyyhkeitä, roskapusseja ja joitain yukatan kanssa puettavia talvitakkeja (?), pistän hammasharjoja pusseihin + muuta mukavaa seuraavaa työpäivää varten.
Työporukasta mainittakoon tämä, että se jos mikä poikkeaa ravintolanväestä. Siivoilen n.50-65 vuotiaiden naisten kanssa, joilta ei kyllä lopu jutut kesken. Asiaa toki helpottais, jos ymmärtäisin jotakin:DD Toisaalta Takeishi-san on onneks vasta 21-vuotias 8 ) Jokatappauksessa ootan kovasti, että pääsen 11. päivä alottamaan respassa :~D

Tänään meillä oli aamulla Hamamatsun palokunnan järjestämä ensiapukoulutus! Tai no, ei siellä muuta opetettu kuin elvyttämään ja käyttämään AED:tä. Onneks oon suorittanu koulussa aikasemmin ensiapu1&2 kurssit, niin en ollut niin pihalla kuin olisin voinut olla. Ei pahemmin ole tullut opiskeltua mitään pelastus sanastoa japaniksi....

Nyt istuskelen tosiaankin taas tauolla, puolen tunnin päästä palaan taittelemaan (satoja ja satoja D:) pyyhkeitä ja illalla on gyoza-partyt Taroun kotona:D Hehhaaaaa en jaksa oottaaaaaa

それじゃｗ

ask me anything!

Hi hi! I've noticed this blog gets loads of views everyday from all over the world. Thank you! That's why I decided to write at least this one short note in bad English :~D OK I just came to tell I made Formspring account and I thought maybe you guys would have some questions on your mind to ask about me, my work placement, Japan, anything!

So, please feel free to ask me anything!

clickk

clickk

clickk

sankyuuuu ww

purikura

Vapaapäivä! Yahoo says I koska mua rupes toissapäivänä töissä oikeesti ramaseen! Tänään oon reippaana tyttönä taas pyöräilly 5km kauppaan ja toiset takas --> syöny mässyä ja miettiny mitenkä tekisin tän harjottelun näyttöjen kanssa. Meinaa aina ihan unohtua, että kouluajallahan sitä täällä seikkaillaan. Tuntuu, etten voi ees nukkua kunnolla ennen ku tiiän mitä näyttöjä suoritan täällä ja minne haen syksyllä taas työssäoppimaan. Jotain näitten japsien kanssa ois mukava silloinkin tehhä hmmmmm.

Niinku oon aikasemmin maininnu, oon juossu Hamamatsussa enemmän ku laki sallii, ja viime kerralla kävin siellä Erinon kanssa! Oon oottanu koko tän ajan, että pääsisin käymään purikurassa, ja nyt sinne vihdoinkin taas pääsin! Purikura on siis passikuvakopin tyylinen "koppi", jossa otetaan kuvia, koristellaan niitä ja kone tulostaa ne paperille! Nykyään kuvat saa myös kännykkään ja sitä kautta toki nettiinkin. Innostuttiin niin kovasti, että käytiin itteasiassa räpsimässä kuvia 2 kertaa.......

Miten näissä kaikissa näyttää tausta ihan samanväriselle....

Siinä pari kuvvaa! Erino on joka kuvassa ihan sika ihana ;3; Son jännä miten toi kone tunnistaa aina kaikkien japsien silmät, mutta minun ei ku oon niin vaalee 8<

Ja paras kuva toki viimesenä! Okei tää on ihan no comments......................

Ja nyt nokka kohti respaa! Tapaan kohta Oonon, haetaan Kim ja lähetään syömään okonomiyakiaaaaaa wuhuu! Ootan ihan innolla taas ku saa hyvvee ruokoo :~D
+Tiiättekö mikä huomennakin on? Vapaa päivä :3 hehheee

nonde nonde nonde

Takana erittäin pitkä päivitystauko, pahoittelen. Olen ollu todella kiinni töissä, ja silloin kun joutoaikaa on ollut, on pää lyönyt niin tyhjää, että päiväunet ovat vieneet voiton. Töitten ja päikkärien lisäksi olen käynyt liian monta kertaa Hamamatsussa, tavannu uusia ihmisiä, shoppaillut, ajellut pari kertaa viikossa 10km pyörälenkin, kattonu BLEACHia, käyny lääkärissäki ja yrittäny iltasin vielä petrata tätä kieltä. Olen kauhean ilonen, kun huomaan itsekin kuinka olen kehittynyt varsinkin japanin kielen kuulunymmärtämisessä.

Viikko sitten minulle pidettiin welcome partyt. Käytiin syömässä&juomassa kiinalaissessa ravintolassa. Paikalle ilmestyi 25 ihmistä ja oli ihan liian hauskaa! 

Ravintolan mentyä kiinni keskiyöllä, jatkettiin vielä muutaman ihmisen kanssa "sunakku baa"han, eli snack bariin. Oli kaiken kaikkiaan ihan jännittävä kokemus.... :~D

Aika on kulunu aivan liian nopeasti. Harjottelua on takana jo reilu 7 viikkoa ja vielä olisi n.5 jäljellä. Oon kovasti ettinyt erilaisia vaihtoehtoreittejä, kuinka päästä työskentelemään Japaniin juuri siihen ammattiin kuin tahtoisin. Vaihtoehtoja tuntuu tulevan mieleen kokoajan vain lisää ja lisää. Ehkei ihan esteenä, mutta suurena hidasteena kuitenkin on vielä ei-niin-hyvä kielitaito ja rahan puute.

Ensi kuussa kerkeää onneksi vielä kuitenkin tapahtumaan vaikka mitä! On parit partyt, pyrin käymään Yamaguchissa ja Tokyo Disneylandissa, käyn puhumassa radiossa ja nyt ensimmäinen päivä täällä hotellilla aloitan siivoamaan kerroksilla ja sen jälkeen starttaa hommat respassa.

Tänään tulee muuten tasan 4 vuotta täyteen siitä, kun näin Kenzon kauniit kasvot Tavastialla.

Ayabie oli, ja on yhäkin, ihan liian ihmeellinen bändi, että voisin tajuta nähneeni sen joskus livenä. Tai varsinkaan uskoa, ettei sitä ole enää edes olemassa.

Kyoutouuu-

Kyoto. Yksi niistä kaupungeista, joissa olen aina tahtonut käydä sen eksoottisen historian ja mielenkiintoisten vanhojen rakennusten vuoksi. Sunnuntai aamuna 6.5. Hiromu tuli isänsä ja toisen veljensä kanssa hakemaan minut Osaka Bay Towerilta 8.30am, suunnattiin rautatieasemalle ja ajettiin Kyotoon. Kyotossa hypättiin taksiin ja köröteltiin Kinkakujille. Oon oikeesti oottanu niin paljon, että näkisin sen rakennuksen omin silmin ja vau, sitten me jo oltiin siellä.

+ Hiromun pikkuveli on ihana :~D

Vaikka koko päivän sato, ihmisiä oli kauheesti, ja nyt näin jopa muutamia länkkäreitäki!

Temppeliltä suunnattiin osteleen matkamuistoja ja syömään Hiromun lempiruokaa, omuraisua! Uuuu oli kyllä niin nannaa! ;;__;; Syönnin jälkeen käveltiin Ryoanjille, kivipuutarhaan.

Huomatkaa se seikka, että yllä olevissa kuvissa on ulkomaalaisia! Son aina hauska nähdä muita ei-japanilaisia, kun kaikki tervehtivät tai ainakin katsovat ja hymyilevät :~D Ihan ku oltais yhessä jossain paikassa, jonne ei kuuluta tai jossa ollaan "erilaisuuden" takia jotenkin samaa poppoota! 

Ryoanjilta käveltiin taas junaan. Ajettiin kattomaan jonkinlaista vähän vanhempaa Kyoton keskustaa!

Kabuki-teatteri D: Oon aina tahtonu nähhä kabuki-esityksen!

Ei ainakaan seistä vinossa? :~D

Käytiin syömässä jossain tosi perinteisessä japanilaisessa "ravintolassa", missä oli myynnissä vaan kaikkia tosi perinteisiä japanilaisia välipaloja (?). Voin sanoo, että kireet housut jalassa polvillaan istuminen ei oo kauheen mukavaa! Varsinkaan siitä nouseminen ja käveleminen, nimimerkillä en tuntenu mun toista jalkaa ollenkaan hahaha.

Käytiin vähän ostoksilla, hypättiin taas taksiin ja suunnattiin juna-asemalle, sieltä takasin Osakaan ja kello näyttiki pian jo 5pm. Shinkansen takasin kotiin lähti 17:15, joten ostettiin mulle obentou ja nousin junaan. Yhyy oli ihan kakkaa sanoo taas hyvästit!

2 päivää kului aivan liian nopeasti.