Kävin viime sunnuntaina miittaamassa kaveria Nagoyassa. Hamamatsusta Nagoyaan ei ole kauhen pitkä matka, ja täältä hotelliltakin minulla meni (kaikki pyörämatkat yms mukaan lukien!) Nagoyan päärautatieasemalle vain vajaa 2 tuntia. Maksoikin jopa hurjat 18e. Pisti miettimään, miksi en ole aikaisemmin vain hypännyt junaan ja käynyt Nagoyassa Hamamatsun sijaan....
Olin sopinut Kotaroun kanssa, että miittaamme asemalla ja käymme katsomassa Nagoyan linnan ja Atsuta jinguun (shintolainen pyhäkkö). Kotarou tahtoi myös kovasti syödä Nagoyalaista herkkua, hitsumabushia. Sunnuntaiksi sattuikin sitten aivan luonnottoman hyvä keli; tuuli kevyesti, oli täysin pilvetöntä ja kosteus ei ollut jostain syystä huipussansa. Parempaa keliä ei olisi voinut toivoa!
Linna oli ulkoa todella mahtava näky. Korkeutta oli 14 kerroksisen kerrostalon verran ja historiaakin riitti aina 1500-luvulle saakka. Linnan sisälle on laitettu esille erilaisia vanhoja esineitä vanhoista katanoista (miekka) paperiseiniin.
Ylimmästä kerroksesta näki horisonttiin asti jatkuvan talovyöryn, jota tuntui oikeasti jatkuvan loputtomiin. Ja minulta kun aina täällä kysytään, asunko Suomessa isossa kaupungissa......
Linnalta jatkettiin Atsuta jinguulle.
Jättiläismäisiä torii-portteja oli monia!
Legendan mukaan Atsutassa säilytetään pyhää Kusanagi-miekkaa ja miekan merkitys japanilaisessa historiassa on sama kuin englantilaisille on Excaliburilla. Kusanagi-miekka on yksi Japanin kolmesta pyhästä aarteesta, joista totta puhuakseni en ollut aikaisemmin kuullutkaan.
Ja siellä viinakset säilössä! Pistää miettimään, minkälainen juomakulttuuri pyhäköissä on ollut aikojen saatossa; pyörivätkö shintopapit päättöminä humalassa ympäriinsä, vai kenellekkä viinat olivatkaan säilössä:D
Pyhäkön lähellä sijaitsi hitsumabushistaan kuuluisa ravintola, jonne me suunnattiin vatsat kurnien ja kielet pitkällä!
Hitsumabushi on ankeriasta riisipedillä, jolle on aikojen kuluessa muotoutunut oma "syömistapansa". Ruoka jaetaan neljään osaan ja yksi neljännes kerrallaan nostetaan erilliseen kuppiin. Ensimmäinen kupillinen syödään paljaaksi ilmaan mitään lisäyksiä. Seuraava neljännes syödään kevätsipulin, wasabin ja merilevän kanssa. Kolmas annos on samanlainen kuin toinen, mutta ruokaan kaadetaan päälle vielä vihreää teetä, ochaa. Viimeisen neljänneksen saakin syödä sitten niin kuin tahtoo!
Ja ai että oli muuten hyvvää!
Vatsat pinkeinä kävelimme takaisiin Atsutalle ja istuttiin pyhäkköalueella pari tuntia vain juttelemassa.
Ilalla täytyi palata takaisin Nagoyan asemalle ja junani takaisin kotiin lähti vähän ennen kahdeksaa. Kuvassa maailman korkein rautatierakennus, eli Nagoyan päärautatieasema!
Päivä meni aivan liian nopeasti ja oli melkein surullista palata takaisin hotellille. Kuitenkin kun astuin takaisin tähän pieneen huoneeseeni, tuntui, että palasin kotiin.
Jos kenelläkään on ikinä mahdollisuutta tehdä edes päivän rundi Nagoyaan, niin linna, pyhäkkö ja hitsumabushi ovat mielestäni jotain, mitä kannattaa Nagoyassa kokea. Reissu oli todellakin tekemisen arvoinen!
Viimeisenä kuva Nagoyan linnan delfiinistä ja matkaseurastani. Oli ihan hyvät fiilikset kävellä seurassa, joka oli kuin suoraan jostain muotilehdestä:D Okei ehkei siitä sen enempää.
Perjantaina onkin sitten suuntana vanha, rakas Yamaguchi. Lähden nimittäin käymään ensimmäisen hostperheeni luona. On jotenkin todella haikeaa palata sinne ja nähdä kaikki ne ihmiset, joiden näkemistä on odottanut siitä päivästä lähtien kun viimeksi lähdin 2 vuotta sitten Shin-Yamaguchin asemalta kohti Osakaa, lentokenttää ja Suomea. Olenko oikeasti palaamassa takaisin? Tiedostan kuitenkin jo ihan oman mieleni hyvinvoinnin kannalta, että kaikki asiat ovat varmasti sielläkin muuttuneet; tuttuni ovat menneet naimisiin, toiset saaneet lapsia, toiset muuttaneet muualle Japaniin koulun tai töiden perässä ja lista jatkuu. Ennen kaikkea uskon kuitenkin, että jos joku on muuttunut niin mieleltään kuin ajatusmaailmaan, olen se minä itse.
