maanantai 4. maaliskuuta 2013

何だってそうなんだよオイ

Valitettavasti bloggailu jäi taakseni yhtälailla kuin jäi Japanikin, kauas ja saavuttamattomiin. Tein alkutalvesta toisen työssäoppimiseni Helsinki-Vantaan lentoasemalla turisti-infossa ja nautin suuresta japanilaisten suosiosta päivittäin kun avasin leipäläpeni ja kerroin asiakaspalvelujapanilla kuinka Helsinkiin pääsee helpoiten. Oi sitä iloa! Tapasin loistavia ihmisiä ja eräs muisti minut myöhemmin vielä matkamessuillakin, kun törmättiin Japan Airlinesin tiskillä! Nautin työstäni kentällä todella paljon ja toivon, että pääsisin tekemään samaa duunia joskus uudelleenkin.

Joulukuun alussa vietin 9 päivää Kiinassa, Korea tuli luokseni 11 päiväksi uuden vuoden tienoilla ja minä vietin vastaavasti puolet helmikuustani Koreassa. Japani, Kiina ja Korea tulivat siis vilkaistua kaikki vuoden sisällä. Ensimmäinen mieleentuleva kysymys onkin varmaan, kuinka minulla on riittänyt rahat moiseen lystiin. Nyt ei kuitenkaan ole kyse minun rahoistani, vaan teidän!

Aloitin viimeisen työssäoppimiseni EF Educationilla Helsingissä ja markkinoin ja myyn kielikursseja ja opintovuosia yli 16-vuotiaille moneen kymmeneen eri kohteeseen. Mielestäni kiinnostavin kohde on tietysti upouusi Tokion koulumme, joka sijaitsee Shibuyassa remontoiduissa tiloissa pilvenpiirtäjän 27. kerroksessa. Kursseja löytyy kahdesta viikosta 9 kuukauteen ja mikä parasta, kaikilla on mahdollisuus asua isäntäperheessä tai asuntolassa japanilaisten opiskelijoiden kanssa. EF on varmasti tunnetuin ja luotetuin kansainvälinen kielikurssien järjestäjä, josta myös seuraa toki sekin fakta, että Tokion paikat menevät kuin kuumille kiville. Kursseja alkaa joka maanantai ja opintovuosi neljä kertaa vuodessa.

Kannattaa olla yhteydessä, jos parin viikon intensiivinen kielenopiskelu tai vaikka 9 kuukauden todellinen kielen kehittäminen kiinnostavat! Samalla reisulla on myös mahdollisuus käydä Koreassa, Kiinassa, reissailla ympäri Japania, käydä retkillä Tokion sisällä jne. Kaikki vaikuttaa kauhean laadukkaalle, eikä kurssi hintakaan ole siinä mielessä paha, että siihen kuuluu sekä majoitus että ruoat, opetus, kirjat, erilaisia retkiä jne. Hinta on suolainen, muttei armoton jos vertaa muihin japanilaisten järjestämineen kielikouluihin saatika yliopistoihin. Itteeni hotsittais ihan kauheesti!!

http://www.ef.fi/ils/destinations/japan/tokyo/ tsek tsek!!

http://www.ef.fi/fp/brochure/01/mailing-info/?prod=ILS täältä voi tilata vielä ilmasen esitteen!

それじゃ!

perjantai 17. elokuuta 2012

夢で会おうぜー

Tulin ilmoittamaan surukseni, että en jäänyt Japaniin heinäkuun ensimmäisenä (vaikka mieli kovasti tekikin), enkä loppu lomani aikana hukkunut niin kuin pieru saharaan, vaikka olisi kyllä kovasti mieli tehnyt. Heinäkuu meni kotona sohvalla istuessa, välillä nukkuessa ja tyhjää tv-ruutua tuijjottaessa. Se on jännä, kun kulttuurishokki kehkeytyy helpommin Suomeen palattaessa kuin matkalle lähtiessä. Välillä mietinkin tuntikausia laiskanlinnassani, että mitä ihmettä olen oikein tekemässä. Missä ovat kaikki ihmiset joihin juuri ystävystyin, miksi ulkona ei pamahda säkkipimeys kasin ja puol ysin välissä illalla, ja miksi kaupat eivät ole auki 24/7? Tuntuu kuin olisi ollut koomassa. Parin viikon jälkeen kuitenkin totuin valoisiin öihin ja valkoisiin ihmisiin. Autoin isää rakennuksilla, täytin pyöreitä vuosia, kävin Animeconissa ja Tampereella + vietin kivaa aikaa porukoitten kanssa (*´3`)

 Koulu alkoi elokuun alussa ja tällä hetkellä voin sanoa taas olevani melkein Järvenpääläinen. Koulussa on onneksi yhtä kivaa  kuin viimekin vuonna! Vielä kun japanin kielen tunnit jatkuisivat opistolla, niin päästäisiin tässä syksyssäkin itse asiaan ;p Ja veikatkaapas, alkaako jo seuraava työssäoppiminen lokakuun alussa? Olen jo hakenut muutamiin paikkoihin, ja voisin vihjailla, että japanilaisilla on näissäkin hommissa jotenkin näppinsä pelissä :~D Vielä kun oikeasti onnaisi jonkun työn kohdalla, niin olisin oikeasti iloinen!

 Minulla on kuitenkin vielä Japanin reissusta jakamatta monta (sataa) kuvaa, reissua, tarinaa ja kulinaristista kokemusta, että tämä blogi ei suinkaan päättynyt kesäkuun 2012 alkuun. Palaan seuraavassa postauksessani heti Yamaguchin jälkeiseen aikaan ja kerron mitä tapahtuikaan noina hurjina vapaapäivinä, jolloin kävin mm. puhumassa radiossa, heittämässä 24h tripin Tokyo Disneylandiin, checkaamassa Tokyo Sky Treen ja viettämässä iltaa paikallisten nuorten tapaan ;p



Jos kuitenkin tahdotte tietää mitä teen reaaliajassa, niin innostuin taas päivittelemään Twitteriäni uuden kännykäni myötä, http://twitter.com/jagaim0 . See ya soon ;d

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Yamaguchi!

Pitkä postaus tauko, gomen ne (*o*;; Viime viikolla käväsin Yamaguchissa kattomassa parin vuoden takasia maisemia ja ihmisiä, ja sanonpahan vaan, että oli taas tekemisen arvonen trippi! Lippujen ostaminen shinkanseniin toisaalta kirpas vähäsen, en edes viitsi kirjottaa tähän paljonko liput maksoivat, mutta ei onneksi kaduta yhtään. 

Viikonloppuni kuvina, douzooooooo-











Pallokalaa!





Tulipahan ainakin syötyä 8 )

Oon jotenkin oppinut sille asenteelle, että kerranhan sitä vain eletään. Mm. ostan aina kaiken mikä ei ole mitään turhaa, ja jonka oikeasti tarvitsen. Oon täällä myös jotenkin paljon vapautuneemmin kuin Suomessa; oon saanu näitten 3 kuukauden aikana varmaan 30 uutta kaveria ja puhunu vaikka kenenkä kanssa asioista, joita Suomessa en tule edes ajatelleeksi. Tässä kulttuurissa ja ihmisissä on vaan sitä jotakin mystisyyttä, josta tykkään ja kovasti. Varsinkin sen jälkeen, kun pääsee siihen mystisyyteen sisään. Ihmisissä elää enemmän pikkulasta ja ulospäin näkyvää elämäniloakin kuin suomalaisissa, mutta kaikesta huolimatta normaalit ongelmat ovat ihan samanlaisia kuin muuallakin.
Luin joskus jonkun japanilaisen miehen kirjoittamaa tekstiä, jossa juuri pohdittiin mitä "japanilainen kulttuuri" on. Onko se vain kimonoita, teeseremonioita, raakaa kalaa ja shintolaisuutta ? Mies ei ollut ikinä pitänyt kimonoa päällään (tietenkään), ei tiedä mitään teeseremoniasta, ei tykkää liiemmin raa'asta kalasta eikä ole shintolainenkaan. Mutta aito japanilainen hän kuitenkin on. En tiedä tajuatteko miehen ja minun pointtia tässä, mutta tykkään melkein enemmän tästä ei-päälle-päin-näkyvästä "kulttuurista", kuin siitä mitä länsimaalaisten silmissä japanilaisuus on.